Urheilun pikku jättiläinen, WSOY, Martti Jukola, 1947, osa 5/6 Tenniksen tekniikka - lyönnit

8.6.2010

Miten lyötiin ennen vanhaan Iskulyönti eli Smashi?

Lyönnit
Kämmenlyönti.

Ote mailasta. Oikean otteen saamiseksi on kannatettava mailaa pystyasennossa vasemmalla kädellä sen kaulasta ja lape suunnattava sivulle. Tämän jälkeen tartutaan mailan varresta oikealla kädellä siten, että mailan päästä jää näkyviin ainoastaan pari senttiä. Otteen on oltava sellainen, että peukalon toinen nivel, sormen päästä laskettuna, nojaa mailan sisäviisto-yläpintaan tai peukalon ja etusormen muodostama kulma (kuoppa) on aivan sillä särmällä, jonka muodostaa sisäviistopinta ja yläpinta. Sormet taivutetaan tavalliseen otteeseen mailan varren ympäri, mutta puristaa ei saa. Mailaa pidetään pääasiallisesti kiinni peukalolla ja etusormella. Jos hellitetään kolme pikkusormen puoleista sormea, jää maila peukalon ja etusormen varaan ja tyvi painautuu kiinni kämmenpohjaan. Käsivarsi ja maila muodostavat n. 135 asteen kulman. Ranne on suorana.
Alkuasento (lyöntiin ryhdyttäessä.) Seistään kapeassa haara-asennossa vasen kylki verkkoon päin. Jalat ovat joustavasti taivutettuina, vartalon paino molemmilla jaloilla ja katse suunnattuna sinne, mistä ajateltu pallo tulee. Mailaa pidetään edellä selostetulla otteella kiinni sekä tuetaan vasemmalla kädellä kaulasta.
Mailan vienti taka-asentoon. (Maila viedään taka-asentoon vasta silloin, kun pallo on tullut verkon kohdalle.) Maila viedään kaaressa taakse, mutta oikea käsivarsi taivutetaan samalla kyynärpäästä niin paljon, että vienti voi tapahtua ilman jännittämistä. Oikea käsivarsi oikenee taka-asennossa suoraksi; mailan ja käsivarren kulma säilyy edelleen samana. Mailaa käännetään siten, että kämmenen puoleinen lape osoittaa suoraan sivulle, vartaloon nähden suoraan eteenpäin. Oikea käsivarsi lasketaan niin alas, että mailan lape tulee verkon korkeudelle, jossa lyönti suoritetaan. Samanaikaisesti kun maila viedään taka-asentoon, siirretään vasen jalka hiukan sivulle, verkkoon päin, ja vartalo laskeutuu hiukan alemmaksi, mutta vartalon paino jää oikealle jalalle. Vasen käsi on alkuasennon aikana tasapainon vuoksi suunnattuna suoraan eteenpäin pallon tulosuuntaan, mistä se lyönnin aikana siirtyy hieman lyöntiä suorittavaa kättä vastaan.
Varsinainen lyönti. Vasen jalka siirtyy verkkoon päin pitkään haara-asentoon, johon se pysähtyy. Vartalon paino siirtyy joustavasti oikealta jalalta vasemmalle, mutta loppuvaiheessakaan oikea jalka ei irtaannu maasta, vaan sen varpaat jäävät kiinni siihen. Jalkojen suorittama ponnistusliike on suoraviivainen ja lyöntisuuntaan kohdistuva. Ylöspäin ei saa ponnistaa. –Saman aikaisesti, kun vartalon paino siirtyy vasemmalle jalalle, tapahtuu vartalon kierto vasempaan niin pitkään kuin mahdollista ja vartalo kallistuu eteenpäin lyöntisuuntaan, ei siis sivulle. Oikea käsi suorittaa varsinaisen lyönnin vaakasuorasti, mailan ollessa koko lyönnin ajan aivan kohtisuorassa asennossa maata vastaan sekä käden ojennettuna, mutta jännittämättömänä. Mailan pitäisi osua palloon silloin, kun se on tullut vartalon kohdalle, sillä silloin maila on kohtisuorassa asennossa myös lyöntisuuntaan nähden. (Jos maila osuu palloon liian aikaisin, pallon ollessa vartalon etupuolella, lyönti menee vasemmalle, ja jos maila osuu palloon liian myöhään sen jo sivuutettua vartalon, menee lyönti oikealle, sillä pallo ei kohtaa mailaa kohtisuoraan, vaan viistosti.) Varsinaista lyöntiä pitää jatkaa niin kauaksi kuin mahdollista, ts. palloa pitää saattaa. Lyönti on vasta silloin loppuun suoritettu, kun oikea käsi on viety niin pitkälle eteen kuin se tasapainoa häiritsemättä käy päinsä. On siis kurkotettava mahdollisimman kauas eteen. Mailaa ei saa loppuvaiheessa enää pitää kohtisuorassa asennossa maata vastaan, vaan sen on annettava kallistua lyöntipuoli alaspäin, joka on luonnollinen liike oikean käden lihaksillekin. Heti lyönnin jälkeen on palattava nopeasti joko eteen tai taakse varoasentoon odottamaan palautuspalloa. Katseella on seurattava koko ajan pallon kulkua.
Tätä lyöntiä voi harjoitella mainiosti yksinään lyömällä palloa seinää vastaan omalla syötöllä tai sitten ohjaajan kera tämän lyödessä harjoittelijalle palloja siten, että hän voi jatkuvasti lyödä samantapaisia lyöntejä perätysten. Palloa ei saa laskea liian lähelle vartaloa, sillä silloin sitä on vaikea lyödä. Jos pallo tulee lähelle vartaloa, on siirryttävä syrjään niin paljon, että voi lyödä käsivarsi suorana ja edellä selostetulla tavalla. Vaikkakin sanotaan, että palloa on lyötävä suoralla kädellä, ei se suinkaan tarkoita sitä, että käsivarren pitäisi olla jäykkänä ja toimia pelkkänä vipuvartena. On pyrittävä käyttämään mahdollisimman paljon hyväksi käsivarren molempien nivelten, kyynärpään ja ranteen, taipuisuutta ja pehmeyttä. Mailan taakse vienti ja varsinainen lyönti yhdistyvät yhtäjaksoiseksi liikkeeksi. Mailaa ei saa siis pysäyttää taka-asentoon. Sillä pienellä silmukalla, joka taakse vietäessä syntyy, saadaan lyönnille lisää voimaa ja tasaisesti kiihtyvä liike, joka on eduksi lyönnille.
Rystylyönti. Kämmenlyöntiotteen voi helposti muuttaa rystylyöntiotteeksi siten, että käännetään kämmentä sisäänpäin (peukalon puolelle) n. 1-1,5 sm, jotta saadaan peukalo mailan varren leveän syrjän taakse. Peukalo pidetään silloin ojennettuna mailan takana. Se voidaan myös pitää kierrettynä mailan varren
ympäri.
Alkuasento. Seistään kapeassa haara-asennossa oikea kylki verkkoon päin. Asento on muuten samanlainen kuin kämmenlyönnissä.
Mailan vienti taka-asentoon. Mailaa kohotetaan vasemman olkapään suuntaan ja samalla kierretään vartaloa vasemmalle, jotta saadaan lyönnille alkuvauhti. Vartalon paino siirtyy vasemmalle jalalle ja oikea jalka siirtyy hiukan lyöntisuuntaan päin.
Varsinainen lyönti. Jalkojen työskentely on samantapainen liike kuin kämmenlyönnissäkin, mutta päinvastainen. Mailan liike taka-yläasennosta on sellainen, että se ensin putoaa loivasti alaspäin verkon korkeudelle ja sen jälkeen lyönti jatkuu vaakasuorasti suorin käsin eteenpäin, kunnes se on tullut etuasentoon. Tästä jatketaan liikettä siten, että kallistetaan mailaa lyöntipuolelle ja viedään se ikään kuin vartalon takana olevalle kuvitellulle pöydälle, joka on verkon korkeudella. Mailan on koko lyönnin aikana, sen etuasentoon asti, oltava kohtisuorassa asennossa maata vastaan. Vapaata vasenta kättä viedään samanaikaisesti tasapainon säilyttämiseksi vastakkaiseen suuntaan kuin oikeaa kättä. Vartalo kiertyy lyönnin aikana oikeaan ja vartalon paino siirtyy oikealle jalalle, minkä aikana oikea jalka siirtyy pidempään haara-asentoon. Lyöntihetki on sama kuin kämmenlyönnissäkin. Heti lyönnin jälkeen on palattava varoasentoon joko eteen tai taakse. Yleensä on lyönnin jälkeen oltava heti liikkeessä ja palattava parhaaksi katsottuun paikkaan. Vain varsinaisen lyönnin aikana ollaan paikallaan tai liu’utaan.
Syöttö. Kaksinpelissä syötetään melkein keskiviivalta, nelinpelissä kentän toiselta puolen. Syöttö on suoritettava vasen kylki verkkoon päin. Vartalon paino on alussa oikealla jalalla, mutta siirtyy syötön aikana vasemmalle jalalle. Loppuvaiheessa oikea jalka usein nousee maasta. Mailan oikea asento kädessä on tärkeä (maila asetetaan pöydälle lappeelleen ja otetaan siitä käteen, silloin saadaan oikea ote mailasta syöttöä varten).
Palloa on syötössä lyötävä niin korkealta kuin mahdollista. Lyönnin pitäisi sattua juuri silloin, kun pallo on melkein liikkumattomana, mistä syystä sitä ei saa heittää tarpeettoman korkealle. Molemmat kädet on pantava liikkeelle yhtä aikaa. Syöttäessä ei saa taivuttaa rannetta taaksepäin, mikä aiheuttaa lyönnin osumisen pallon alle. Maila tekee lyötäessä suuren liikkeen, jonka ylävaiheeseen muodostuu silmukka. Liike alkaa edestä ja laskeutuu heilahdusmaisesti taakse, josta se nousee yhtäjaksoisena liikkeenä suoraan taakse – ylös. Korkeimmalla kohdalla suoritetaan mailalla käsivarren taipuessa kyynärnivelestä ns. silmukka suoranaisena jatkona liikkeelle, jolloin muodostuu samansuuntainen pyörähdys kuin alussa, mutta pienempi. Kun maila kohoaa tuosta pienestä silmukasta, noustaan samalla vasemman jalan varpaille ja annetaan vartalon kallistua eteenpäin ja lyödään palloa niin korkealta kuin mahdollista. On ikään kuin kurkotettava hyvin korkealle.
Syöttöjä voi suorittaa usealla eri tavalla. Pallolle voidaan antaa erisuuntaisia kierteitä, joiden harjoittaminen vie pitkän ajan. Parasta on harjoitella jokin syöttö hyväksi, sillä on anteeksiantamatonta syöttää huonosti, koska sen suorittamisessa ei ole mitään kiirettä ja sen voi suorittaa vastustajan vaikuttamatta häiritsevästi. Syöttöä ei saa suorittaa työntönä tai näpäyksenä, vaan pitää todellakin lyödä palloa.
Muita lyöntejä
Lyönti suoraan ilmasta eli volley. Sitä käytetään verkolla, mutta koska sen suorittamiseen ja siihen valmistautumiseen on vähemmän aikaa käytettävissä kuin tavalliseen ponnahduslyöntiin, muodostuu se usein enemmän työnnöksi kuin lyönniksi. Siinä käytetään samaa otetta mailasta kuin vastaavissa kämmen- tai rystylyönneissä. Erikoisesti on näissä lyönneissä muistettava ottaa oikea jalka-asento.
Korkea kaaripallo eli lobbi. Lobin osaaminen on välttämätöntä. Sitä on syytä käyttää erikoisesti volley -pelaajaa vastaan nopeitten ja pitkien lyöntien ohella. Lobbi on lyötävä aivan samoin kuin suora kämmenlyönti, se vain erona, että palloa lyödään altapäin ylöspäin hitaalla ja rajoitetulla liikkeellä ja että vartalon paino lyönnin aikana siirtyy etummaiselta takimmaiselle jalalle. Ei riitä, että maila vain pannaan palloa vastaan – paitsi silloin, kun ei muuta voi tehdä – vaan lyönti on todella suoritettava perusteellisin alkuvalmistuksin. Samalla voidaan harhauttaa vastustaja luulemaan, että lyönnistä tulee kova kämmenlyönti. Lobbia ei kannata leikata, sillä lyönnin nopeus silloin hidastuu ja se on vastustajalle eduksi. Heikko yläkierre on matalalle lobille kuitenkin eduksi, sillä silloin vastustaja harvoin ennättää palauttaa pallon, kun se kerran on hänet sivuuttanut.
Iskulyönti eli smashi. Tämä on tärkeä lyönti. Sillä voidaan tehdä tyhjäksi kaikki vastustajan matalat ja epäonnistuneet lobit. Sen, joka pyrkii pelaamaan verkolla, on ehdottomasti osattava smashata. Smashi on muuten aivan sama lyönti kuin syöttökin, mutta se on lyötävä liikkeessä, mikä vaikeuttaa suuresti arviointia. Lyötäessä on katsottava tarkasti palloon ja erikoisesti muistettava ottaa oikeat jalka-asennot. Smashia lyötäessä on itseluottamus hyvin tärkeä tekijä.