Urheilun pikku jättiläinen, WSOY, Martti Jukola, 1947, osa 4/6 Tenniksen tekniikka

12.5.2010

Vastustajaa harhautettiin jo 40-luvulla ja palloa neuvottiin lyömään noususta?

Tekniikka.
Liikehtely. Pelattaessa on sijoituttava joko takarajan taakse tai sitten aivan verkon lähelle. Liikehtely tapahtuu kevyesti päkiäillä. Kämmenlyöntiä suoritettaessa tulee vasemman kyljen olla verkkoon päin, rystylyönnissä taas oikean. Missään tapauksessa ei saa lyödä näitä peruslyöntejä rinta verkkoa kohden. Jalkojen asento määrää monessa tapauksessa lyönnin suunnan, minkä vuoksi siihen on kiinnitettävä erikoista huomiota. Yleensä on parempi olla koko ajan pienessä liikkeessä kuin tehdä äkkinäisiä syöksyjä valmiuspaikaltaan.
Yleisiä lyöntiohjeita.
Lyötäessä tulee pallon osua mailan keskelle, jolloin mailaa ei tarvitse puristaa juuri lainkaan. Lyönti pyrkii yleensä epäonnistumaan, jos mailaa ei puristeta silloin, kun pallo osuu sen reunaan. Jos taas puristetaan mailaa liikaa, jännittyvät lihakset ja lyönti menettää osan joustavuudestaan, eikä ››lähde›› siinä silmänräpäyksessä kuin olisi tarpeellista.
Aluksi on harjoiteltava vain kahta eri lyöntitapaa, nim. kämmenlyöntiä ja rystylyöntiä. Muut lyönnit on helppo oppia taidon kartuttua. Syöttöä on aivan erikoisesti harjoiteltava.
Lyöntien väliajoilla on lepuutettava mailaa pitävää kättä esim. pitämällä mailaa poikkipuolin ja tukemalla sitä vasemmalla kädellä varren tyvestä. Tällöin lyöntikäsi voi olla täysin löysänä.
Tärkeätä on katsoa palloa koko ajan. Ennakolta on oltava selvillä esim. siitä, minne pallon aikoo lyödä, joten lyöntihetkellä voi keskittää koko huomionsa palloon sekä mailan ja jalkojen asentoon. Silloin pallo lentää haluttuun paikkaan tarkoitetulla tavalla. Sanotaan 80 % lyöntivirheistä johtuvan siitä, ettei pelaaja katso palloa lyöntiä suorittaessaan.
Itse lyönti on laajaliikkeinen ja loppuun asti suoritettu veto, joka saattaa palloa mahdollisimman pitkälle. Lyöntiin on valmistauduttava koettamalla aavistaa vastustajan asennosta, minne hän pallon suuntaa.
Kierrepalloja on aloittelijan yleensä syytä välttää. On lyötävä jatkuvasti niin suoria lyöntejä kuin mahdollista, sillä niihin voi aina tarvittaessa lisätä kovuutta, ja jos ne lisäksi ovat hyvin sijoitettuja, ei vastustajalle jää aikaa rauhalliseen palautukseen. Kierrepallot sitä vastoin ovat palautettuina vaikeita tavoittaa, sillä suorallakin lyönnillä niihin vastattaessa kierre voi yhä lisääntyä, joten niissä itse helposti menee omaan ansaansa.
Peliä hallitsevan pyrittävä lyömään kovia palloja, sillä silloin voi pakottaa vastustaja puolustavalle kannalle eikä tämä silloin voi sijoittaa lyöntejään yhtä hyvin kuin hiljaisista palloista. Lyötäessä kovaa, vaikkapa vähemmän sijoittaen, on yhtä suuret mahdollisuudet, ettei vastustaja ulotu virheprosentin kustannuksella.
Kovaan ja nopeaan peliin päästään toisellakin tavalla kuin lyömällä lujaa, nim. siten, että lyödään palloa tarpeeksi aikaisin. Palloa voidaan näet lyödä samalla korkeudella kahdessa vaiheessa, nim. nousussa ja laskussa. Jos lyödään palloa silloin, kun se vielä nousee, ei useastikaan tarvitse tehdä muuta kuin panna maila vastaan, sillä pallolla on silloin tallella omaa ››elävää›› voimaa. Sen sijaan jo putoavalla pallolta on kadonnut kaikki sellainen voima. Matalaa nousupalloa lyötäessä on palloa hiukan ››nostettava››, jotta se nousisi verkon korkeudelle. Yleensä suoritetaan lyönnit pitkään ja vaakasuoraan verkon korkeudella, jolloin palloa ei tarvitse nostaa enempää kuin painaa alaspäinkään.


Vanhimpia tunnettuja kuvauksia verkkopallo-ottelusta on ranskalaisen De Garlsaultin v:lta 1745. Hän kirjoittaa mm.: ››Ankaran ruumiillisen ponnistelun lisäksi tämä peli vaatii suurta taitavuutta, silmän arvostelukykyä ja tilanteiden nopeata tajuamista. Kuinka monituiset ovatkaan pelaajain suorittamat liikkeet. Väliin he lyövät pallon korkealta pään päältä odottamatta sen ponnahdusta, väliin taas lyödään pallo välittömästi sen koskettaessa maata kauniissa kaaressa verkon yli. (Siis ››smashi›› ja ››puolivolley›› olivat jo silloinkin tunnettuja!) Muuten ei pelaajain taito ole yksinomaan siinä, että he kaikin voimin lyövät pallon valkoisten viivojen rajoittamalle pelikentälle, vaan paljon enemmän siinä, että he osaavat sijoittaa pallon niin, että se tekee tyhjäksi vastapelaajan suunnitelmat. Täytyy myös osata ruumiinasennoilla harhauttaa vastapelaaja, esim. niin, että hän luulee pallon tulevan tietyllä tavalla, mutta sitten onkin yht’äkkiä muutettava pallon suuntaa, mikä aiheuttaa vastustajalle suuria ponnistuksia. Tämä peli tuottaa mitä erinomaisinta liikuuntaa koko ruumille ja nautintoa sielulle ja hengelle.
Pelin jälkeen on erikoisessa huoneessa saatavissa kylmiä ja lämpimiä pyyhkeitä, joilla poistetaan hiki ihon huokosista tulisijan ääressä. Terveydenhoitokeinona tämä peli on siis mitä parhain suojakeino reumatismia vastaan.››