Smashin Piia Suomalaisen ajatuksia vuodesta 2010

23.12.2010

Manilan $10.000-turnauksen finalisti Luksika Kumkhum (vas.) ja voittaja Piia Suomalainen (oik.)
Manilan $10.000-turnauksen finalisti Luksika Kumkhum (vas.) ja voittaja Piia Suomalainen (oik.)

Piia kipparoi ja pelasi taas itsensä Suomen mestariksi sarjatenniksessä

Piia Suomalainen pelasi uransa parhaan kauden

Päättynyt kausi oli pelillisesti paras urallani, sillä pelasin useita erinomaisia otteluita pitkin vuotta. Kauden aikana saavutin kaikkiaan kolme finaalia, ja vuoden kruunasi ensimmäinen turnausvoittoni Manilassa marraskuussa.

Alkuvuodesta kisat sujuivat kohtalaisesti, mutta pisteitä ei kertynyt siten kuin olisin toivonut. Hävisin muutaman tiukan ottelun, ja väliin mahtui myös pari huonoa matsia. Tällä on yllättävän positiivinen vaikutus ensi kauden asetelmiin. Uuden kauden alussa minulla ei ole paljoa pisteitä puolustettavana, joten muutamalla onnistumisella voin nostaa rankingiani reippaasti.

Toukokuussa pelini alkoi lopulta kulkea, ja onnistuin Fed Cup-otteluissa erinomaisesti. Voitin kaikki neljä kaksinpeliäni, mm. Georgian Oksana Kalashnikovan (ranking tuolloin 161.) sekä Luxembourgin Anne Kremerin (uran paras ranking 18.). Nämä voitot kuuluvat urani parhaimpiin.

Touko-kesäkuussa oli vuorossa kiertue Yhdysvalloissa, jossa saavutin urani seitsemännen turnausfinaalin. Tällä reissulla hävisin kaksi kertaa tiukasti kolmessa erässä uutta nousua tekevälle kroatialaiselle Jelena Pandzicille, joka on nyt rankingissa jo sijalla 282.

Ensimmäisellä kerralla hän tuli vastaan semeissä ja seuraavassa kisassa jo toisella kierroksella. Jos arpa olisi heittänyt hänet kaavion toiselle puolelle, olisi pistepotti USA:sta voinut olla huomattavasti suurempi…

Loppukesästä oli ohjelmassa kaksi kisaa kotimaassa. Tampereella en ollut parhaimmillani, mutta Savitaipaleella etenin kahdeksannen kerran urallani ”kymppitonnin” finaaliin. Voittoa ei tullut vieläkään, joten pettymys oli valtava.

Pettymyksiä oli edessä myös syys-lokakuussa. Esimerkiksi Talin kotikisa meni täysin pieleen sitkeän flunssan vuoksi.

Lokakuussa suuntasin Kaakkois-Aasiaan. Thaimaassa minulla kävi järkyttävän huono arpaonni kaksi kertaa peräkkäin. Hävisin ykkössijoitettuna ensimmäisellä kierroksella Thaimaan erittäin taitaville nuorille Peangthan Pliphuechille ja Luksika Kumkhumille.

Vaikka mieli oli maassa, olin oppinut takaiskuista. Malesiassa etenin hyvällä pelillä semeihin. Viikkoa myöhemmin voitin Manilassa ensimmäisen ammattilaisturnaukseni, kun päihitin Luksika Kumkhumin urani yhdeksännessä ”kymppitonnin” finaalissa 6-3, 6-3. Finaalissa pelasin taktisesti erittäin hyvän ja virheettömän ottelun.

Turnausvoitto oli kovan työ takana, sillä pelasin kolme viimeistä ottelua kovassa vatsataudissa. Kvartsia edeltäneenä iltana nousi kuume, ja pääsin vain vaivoin ylös sängystä. Enpä olisi tuolloin uskonut juhlivani turnausvoittoa vain alle kolme vuorokautta myöhemmin!

Turnauksen voitto tuntui upealta kovan työn ja useiden vastoinkäymisten jälkeen. Lisäksi pystyin kääntämään parin viikon takaisen melko tappion Luksikalle voitoksi, mikä lämmittää mieltäni ja lisää itseluottamusta.

Vatsatauti ei antanut armoa mestaruuden jälkeenkään, mutta Manilan toisesta kisasta irtosi vielä kolmella matsivoitolla semifinaalipaikka. Tämän kisan kohokohtana oli toinen voitto Luksikasta, tällä kertaa kvartseissa, rankkasateiden useaan otteeseen keskeyttämässä ottelussa. Syksyllä erittäin vahvasti pelanneen Luksikan heikoin kisatulos oli juuri tuo kvartsihäviö.

Kausi päättyi jo lähes perinteeksi muodostuneella tavalla - voitimme Smashin joukkueen kanssa Naisten SM-liigan. Myös elokuussa pelatusta ulkokauden SM-liiga Cupista tuli kultainen mitali.

Nyt odotan innolla tulevaa kautta. Ensimmäiset turnaukset ovat ohjelmassa jo tammikuussa, kun matkaan Suomenlahden yli Tallinnaan pelaamaan kahta kisaa.

Rauhallista Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille Smashiläisille toivottaen,

Piia