Julkaisemme otteita vuonna 1929 ilmestyneestä kirjasta Verkkopallopeli, Hagan Elsa, Otava 1929.

22.12.2010

Nyt on vuorossa syöttö ja lentolyönnit

 

3. Syöttö

 

Syöttö aloittaa jokaisen kamppailun verkkopallokentällä ja on ainoa lyönti, joka suoritetaan täysin riippumattomasti vastapelaajasta. Ennen pidettiin syöttöpalloa
vain pitkän vetolyöntisarjan avauksena. Nykyjään se on tärkein pisteentuottajakoko pelissä. Austraalialaisten ja amerikkalaisten verkkopalloilijoiden odottamaton voittokulku maailmasodan jälkeen eurooppalaisille kilparadoilla johtui ensikädessä heidän tappavista syötöistään.

Syöttötapoja on monenlaisia, on kierresyöttöjä, kanuunasyöttöjä, amerikkalaisia twist-syöttöjä. Tämänkin lyönnin suhteen pitää paikkansa sama sääntö kuin peruslyöntien. Aloittelijan on ensiksi opittava sen perusmuoto. Me siis rajoitumme tässä yhteydessä kuvaamaan sitä syöttöä, joka tuntuu aloittelijalle helpoimmalta ja edullisimmalta. Jokainen pelaaja voi sittemmin seuraamalla etevien pelaajien syöttötapoja kilpailuissa sekä katselemalla kuvia sekä harjoittamalla näkemiään syöttöjä omaksua itselleen sopivan tyylin.

Useimmat käyttävät mailaan tarttuessaan jotakuinkin samaa otetta kuin kämmenlyöntiä suorittaessaan. Lacoste antaa tarkat ohjeet siinä suhteessa: "Asettakaa mailanne pöydälle, laskekaa kätenne sille ikäänkuin aikoen siihen tarttua. Kiertäkää sormenne mailalle, niin että sormenpäät koskevat pöytään. Nostakaa sitten mailaa vasemmalla kädellänne ja sulkekaa sitten kätenne, niin teillä on mainio ote, jolla voitte suorittaa monta erilaista syöttöä." Tätä lyöntiä suoritettaessa on palloon osuttava juuri oikean olkapään yläpuolella ja niin korkealla kuin mahdollista. Syöttäjän on seisottava noin 45 asteen kulmassa valtaviivaan päin, haara-asennossa, vasen jalka lähinnä viivaa, ei viivan päällä, ja sangen lähellä valtaviivan keskikohtaa. Siirtäkää sitten ruumiinpainonne oikealle jalalle ja heilahduttakaa maila vapaasti selkänne taakse. Heittäkää pallo tarpeeksi korkealle ilmaan ja vaihtakaa samalla hitaasti ruumiinpainonne vasemmalle jalalle, samalla kuin lisäätte mailan vauhtia sen liikkuessa ylöspäin palloa kohden. Juuri kun pallo sattuu mailan jännikköön, on ruumiinpaino heitettävä eteenpäin ja mailan heilahduksen koko voima kohdistettava syöttöön. Pallon on osuttava jännikön sisäpuoleen, ja kierre, joka pakottaa kovasti lyödyn pallon laskeutumaan syöttökentälle, syntyy jännikön kaltevuudesta sen sattuessa palloon. Jos haluatte, voitte irroittaa oikean jalan maasta lyönnin päättyessä ja kääntää koko ruumiinne oikealle ja eteenpäin käsivarren mukana. Mailanheilahduksen suunta on oikealta vasemmalle ja aina eteenpäin.

Pitäkää koko liikkeen aikana pallo näkyvissänne. Älkää yrittäkö lyöntiä suorittaessanne katsoa sitä paikkaa, minne aiotte lyöntinne suunnata.

Syötön tarkoitus on tuottaa paras mahdollinen tulos pienimmällä mahdollisella rasituksella. Keskinkertainen pelaaja lyö ensimmäinen pallonsa niin kovasti ja huolimattomasti, että se yhdeksässä kymmenestä menee harhaan. On olemassa sananlasku, joka sanoo, että ensimmäinen harhasyöttö on virhe, mutta toinen on rikos – ja sitä rikosta ette ainakaan nelinpelitoveriltanne saa hevillä anteeksi. Älkää siis totuttako vallattomiin tapoihin. Toisen pallon on ehdottomasti osuttava oikeaan, mutta pelaajan on aina koetettava lyödä oikein myöskin ensimmäinen pallonsa. Ensinnäkin se monesti yllättää vastustajan nukkuvana – tämä odotti virhepalloa – ja toiseksi se säästää voimia, mikä on pitkissä otteluissa erittäin tärkeä etu.

Syöttäkää juuri sillä voimalla ja vauhdilla, johon luulette omaavanne varaa, ja syöttäkää molemmat pallot jokseenkin yhtä voimakkaasti. Älkää huitaisko ensimmäistä ja "työntäkö" toista, vaan lyökää kummatkin lujasti.

Yhtä tärkeä kuin vauhti on pallon suunta ja kierre. Älkää salliko vastustajanne tottua parhaimpaankaan syöttöön, vaan vaihdelkaa ainakin sen maahantulokohtaa, ettei hän pääse peruslyönnillä perusasennosta sitä tappamaan.

Tilden kertoo viettäneensä tuntimääriä kentällä yksinään mukanaan tusina palloja, jotka hän on lyönyt vuoronperään kumpaankin syöttöruutuun, ja jokainen tällainen erikoisharjoitus on huomattavasti parantanut hänen maailmankuulua syöttöään. Monella muulla verkkopalloilijalla lienee vielä enemmän syytä noudattaa tätä harjoitusmenetelmää.

 

4. Lentolyönti

 

Niin pian kuin aloittelija on välttävästi oppinut hallitsemaan peruslyönnit, on hänen tutustuttava myöskin lentolyönteihin, ennen kaikkea jos hän haluaa suoriutua nelinpelissä kunnialla. Lentolyönnin suoritus ei teoreettisesti ole vaikeampi kuin peruslyöntienkään, mutta koska se on lyötävä, ennen kuin pallo koskee maahan, vaatii se mitä nopeinta päätös- ja toimenpanokykyä ja siis miltei vaistomaista aivojen ja ruumiin yhteistoimintaa, joka edellyttää itseluottamusta ja tottumusta.

Kaikki vetolyönneistä annetut säännöt mitä asentoon ja käsiotteeseen tulee (on olemassa sekä kämmenlentolyöntejä että rystylentolyöntejä vastaavine asentoineen ja otteineen) pitävät nytkin paikkansa – teoriassa. Käytännössä ehtii pelaaja hyvin harvoin asettaa jalkojansa sääntöjenmukaisesti – siksipä on usein parasta heittää ruumiinpaino sille jalalle, joka on lähinnä palloa, ja sen kautta auttaa lyönnin tehokkuutta. Mailan ja käsivärren heilahdus taaksepäin on samanlainen kuin peruslyönnissä, mutta hieman lyhyempi, lyönti on nykäisevämpi, oikea olkapää ei liiku, ja maila pysähtyy miltei heti palloon koskettuaan.

Kaikki lentolyöntejä suoritettaessa täytyy ranteen olla jännitetty ja ehdottomasti jäykkä. Sen on nytkin oltava alempana kuin mailan lapa tukeakseen mailaa pallon osuessa siihen. Antakaa pallon vauhdin ja oman ruumiinpainonne palauttaa pallo älkääkä lyökö sitä takaisin ranne- tai käsiliikkeen avulla.

On kahta lajia lentolyöntejä: matalia, joissa palloon kosketaan vyötäisten alapuolella, ja korkeita, vyötäisiltä pään korkeudelle.

Matalaa lentolyöntiä ei voida lyödä lujasti, ja koska se lyödään matalammalta kuin verkon reuna, on parasta lyödä se vinosti, jotta matka verkolle riittäisi sen kohoamiseen. Kaikki lentolyönnit, jotka lyödään verkon reunaa korkeammalta, voidaan lyödä kovasti.

Lentolyönti on mikäli mahdollista pelattava kentän etualalla, ja se on sieltä käsin lyötynä ehdottomasti hyökkäysase. Älkää käyttäkö sitä puolustusaseena, sillä pehmeä lentolyönti on helppo palauttaa saavuttamattomiin. Älkää koskaan lyökö lentolyöntiä syöttöviivan takaa, jos voitte suorittaa sen sijaan vetolyönnin, sillä vain kaikkein taitavimmat pelaajat kykenevät siitä osasta kenttää aikaansaamaan tehokkaan lentolyönnin, eikä sillä silloin ole hyökkäävä luonnetta, joten sen suoma etu ei vastaa epäonnistumisen vaaraa.

Pudotuslyönti on lentolyönti, jolla pallo pysähdytetään lähellä verkkoa. Tällöin ei käytetä voimaa. Maila kohtaa vain joustavasti saapuvan pallon, joka putoaa maahan omalla painollaan, ponnahtamatta tuskin ollenkaan maasta.

Muistakaa katsoa palloa lyödessänne.