Julkaisemme otteita vuonna 1929 ilmestyneestä kirjasta Verkkopallopeli, Hagan Elsa, Otava 1929.

7.12.2010

Verkkopallopuku, maila, pallot ja kolme tärkeää sääntöä aloittelijalle

 

”Verkkopallopuku on valkoinen, ja kaikkien tulee sitä käyttää pelatessaan. Sen tulee suojatalämmönvaihteluita vastaan, eikä se saa haitata liikkeitä. Muissa suhteissa seuratkoon kukin omaa makuaan ja – muodin vaihteluita. Kaikki liika paino, housunkannattimet herroilla ja piukat liivit ja pitkät hihat ja hameet naisilla hylättäköön, mutta jokin hihallinen villanuttu, joka loistakoon vaikka kaikissa sateenkaaren väreissä, on ehdottomasti otettava mukaan pelipaikalle karkoittamaan kangistuttavaa alkuviileyttä pelin alussa ja suojelemaan hiestynyttä ruumista pelin jälkeen ja mahdollisten taukojen aikana.”

 
”Jos maila on käteen sopiva, ja kehys virheetön, voidaan nykyjään sen jänteet uusia jonkin suuremman urheilukaupan työpajassa, missä myöskin korjataan yksityisiä, kirvonneita jänteitä. Parhaan jännityksen hinta on n. 200 markkaa, ja se saattaa useissa tapauksissa täysin korvata uuden mailan.
Huolellinen pelaaja hoitaa mailaansa hyvästi, sillä sen kestävyysaika riippuu suuressa määrässä juuri sen hoidosta. Mikäli mahdollista on vältettävä pelaamista sadesäällä ja muutenkin kostean ilman vallitessa. Kun on pelattu kosteilla kentillä, on maila huolellisesti kuivattava, aina muulloinkin on tomu ja hiekkahiukkaset sen jänteistä poistettava, ja maila on aina käyttämisen väliaikoina säilytettävä suojuksessa ja ehdottomasti puristimessa.”
”Mailanvarren liukumisen estämiseksi käden kylmänä ollessa ja sittemmin kämmenen kostuessa käytetään hienonnettua hartsia, mutta yhä useammat pelaajat ovat ruvenneet kiertämään mailan varren ympärille apteekeista saatavaa heftakangasta, joka imee itseensä liian kosteuden ja estää liukumisen miellyttävämmällä tavalla kuin hartsi.

Pallokysymys on verkkopalloilijoilla aina polttava, sillä lyönnin vaikutus on tietenkin suuressa määrässä riippuvainen pallosta, joka menettää tuoreen pallon ominaisuudet jo muutaman erän jälkeen. On kuitenkin turha liioitella alkaja-asteella uusien pallojen merkitystä, vaikkakin ensirivin miehet vaihtavat palloja tunnin pelin jälkeen. Ainoa neuvo, minkä voi antaa, on se, että pelaajan on vaihdettava palloja niin usein kuin hän vain katsoo varojensa sallivan, kuta useammin, sitä parempi. Joka tapauksessa on sen, joka aikoo ottaa osaa kilpailuun, ainakin kerran ennen kilpailua pelattava ihka uusilla palloilla tottuakseen niiden outoon kimmoisuuteen ja painoon. Nykyjään käytetään yleisesti Slazenger-, Spalding-, ja Dunlop-palloja, joiden hinta on n. 120 mk. puolesta tusinasta. Tällaiset ensiluokkaiset pallot ovat pelikelpoisia aika kauan. Eiväthän kaikki verkkopallourheilun harrastajat voi kuitenkaan saavuttaa mestaripelaajien matemaattista tarkkuutta eivätkä pyrikään siihen, vaan virkistävään harjoituspeliin.”

”Jokainen, joka ryhtyy verkkopallopeliä harjoittamaan, haluaa tietenkin aloittaa opiskelunsa varmalta pohjalta. Tosin saattaa joku harva luonnon suosima pelaaja oppia pelinsä vain vaiston avulla ja kehittää oman tyylinsä tyydyttäväksi ilman tietoakaan teoriasta, mutta ensinnäkin kokeileminen vie parhaimmissakin tapauksissa vasta-alkajalta tarpeettomasti aikaa, ja toiseksi saattaa hän kehittyä väärään suuntaan, oppia virheellisiä lyöntejä, huonoja tapoja, jotka täydellisesti estävät kehityksen ja ovat vaikeasti karsittavia. Lyöntien suorituksessa on perussääntöjä, jotka ovat monien vuosien kokemuksien ja huomioiden tuloksia ja joita seuraamalla aloittelija voi välttää monet virheet sekä niiden avulla kehittää itsellensä sopivan lyöntitavan.

On kolme sääntöä, jotka pitävät paikkansa kauttaaltaan kaikkien lyöntien suhteen ja jotka aloittelijan on lakkaamatta pidettävä mielessään:
1.       Kohdistakaa katseenne aina palloon. Älkää missään tapauksessa päästäkö palloa näkyvistänne lyöntihetkellä! Useimmat lyöntivirheet syntyvät sen johdosta, että katse siirretään liian aikaisin pois pallosta vastapuolen kenttään tai vastustajaan, joista edellinen pysyy aina paikallaan, ellei synny maanjäristystä, ja jälkimmäinen näkyy »sivusilmällä» ja arviokaupalla.
2.       Pitäkää lyöntihetkellä lujasti, mutta ei suonenvetoisesti kiinni mailasta, niin ettei ranne pääse taipumaan tai maila laskeutumaan rannetta alemmaksi.
3.       Muistakaa, että verkkopallopelissä ovat jalat ainakin yhtä tärkeät kuin kädet. Juoskaa siis ajoissa, että ehditte pysähtyä ajoissa, ts. lyödä pallon oikeassa asennossa, mutta älkää juosko pallon päälle, niin ettei jää tilaa käsivarren liikkeelle.
Lyöntejä on lukemattomia, mutta vasta-alkajan on turha tutustua muihin, ennen kuin hän tuntee ja osaa puhtaasti ja varmasti suorittaa päälyönnit:
1.       Kämmenlyönti, jonka tavallisin ja tehokkain muoto on kämmenvetolyönti eli forehand drive
2.       Syöttö eli service
3.       Lentolyönti eli volley
4.       Iskulyönti eli smash
5.       Koholyönti eli lob
6.       Puolilentolyönti


Näistä lyönneistä lisää seuraavassa otteessa