Aki Rahunen - Enemmän kuin lupaus

Suomen Kuvalehden artikkeli 11.8.1989, osa 1/2

Menetetyn toivon lunastaja?

Vaikka siitä on ikuisuus, mikään ei tunnu muuttuneen.

Viisi vuotta sitten 12-vuotias Aki Rahunen istui Tennispalatsin katsomossa ja tuijotti isojen poikien pallottelua. Omat treenit olivat päättyneet puolitoista tuntia sitten. Ikätoverit, myös ”maailman lahjakkaimpina” pidetyt tennisjuniorit mekastivat Tennispalatsin kahviossa ja pelasivat flipperiä, niin kuin 12-vuotiaiden kuuluukin.

Mutta Aki luki peliä ja opetteli tenniskirurgiksi. Hän viilteli jokaisen pallon hajalle: liikkeen, rytmin, etäisyyden ja voiman komponenteiksi. Mielessään hän korjasi virheet, kavahti pokalyöntejä ja tiesi paremmin kuin kumpikaan kentillä pelaavista, miksi ohituslyönti mätkähti verkkonauhaan.

Poika näki valveunta täydellisestä pelistä.

Puoli vuosikymmentä myöhemmin Aki Rahunen on sisäkenttien Suomen mestari, vuoden alussa maailman parhaaksi rankattu juniori, ikäistensä Euroopan mestari ja ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut kotimaassaan 50 000 dollarin ammattilaisturnauksen. Ympärillä pyörii sponsoriehdokkaiden, palvelukseen tyrkyttäytyvien valmentajien, urheilutoimittajien ja selkääntaputtajien karuselli. Se kieputtaisi pään pelikelvottomaksi, ellei Aki Rahunen osaisi välillä vilkaista sivulleen.

Kesken tenniksen SM-turnauksen lehdistötilaisuuden Taivallahden tenniskeskuksessa Aki Rahusen katse eksyy viereiselle kentälle. Keski-ikäinen pariskunta tuuppaa korkeita lobbeja. Äkkiä nainen lyö vahingossa elämänsä lyönnin. Kahden käden rystylyönti jättää miehen seisomaan niille sijoilleen. Rahunen siristää silmiään, kääntää päänsä takaisin kohti urheilutoimittajia ja pyytää toistamaan kysymyksen.

”Kyllä, syksyllä kierrän 25 000-75 000 dollarin Challenger-turnauksia, kerään ATP-pisteitä”, vastaa Rahunen, peitellen kyllästymistään ikuisesti toistuviin kysymyksiin, ”…tavoitteena nousta vielä tämän vuoden aikana sadan joukkoon. Pitkällä tähtäimellä pidän mahdollisena…”

Urheilutoimittaja ei jaksa kuunnella loppuun, puhkikaluttu kysymys saa arvoisensa vastauksen.

Loputtomat lupaukset

Suomalaisia on kiusattu loputtomasti lupauksilla suomalaisesta tennistähdestä. Kohta kahden vuosikymmenen ajan on kysytty: jos kerran ruotsalaisilla on tennistähtensä, miksei meilläkin…?

Jokaisesta vähänkin lupaavasta tennispelaajasta on leivottu maailman parasta. Jokainen pettymys on lisännyt uhoa: kuokka ei voi olla mailaa muistuttava esine, joka sopii suomalaiseen käteen! Missä olet, messias? Me kyllä palvoisimme sinua.

Aki Rahusesta odotetaan menetetyn toivon lunastajaa.

Vain kahdeksan sekunnin tähden

Aki Rahunen on motorinen kummajainen. Pojan peliä pitkään seuranneet eivät lakkaa hämmästelemästä Rahusen lyöntien puhtautta. Akin osuma on parhaita maailmassa. Hän ei lyö pokalyöntejä.

Tennispallo viipyy mailan jänteissä neljä tuhannesosasekuntia per lyönti. Viisieräisessä ottelussa pelaaja lyö palloa keskimäärin 2000 kertaa. Tennisottelu kestää siis kahdeksan sekuntia. Tässä ajassa syntyvät sankarit.

”Akin puhtaasta osumasta on se etu, että hän lyö hyvin nousevaa palloa. Pelaaja joka lyö nousevaa palloa, määrää pelin rytmin”, sanoo Reino Jokinen, mies Aki Rahusen menestyksen takana.

Aki Rahunen on tyypillinen tempopelaaja. Lyödessään nousevaa palloa hän tavallaan varastaa aikaa vastustajaltaan. Kaveri on tuskin ehtinyt toipua omasta lyönnistään, kun pallo tulee jo takaisin. Vastustajan kannalta hankalinta on se, että puhtaan osumansa turvin Aki pystyy kätkemään oman lyöntinsä suunnan. Aloite säilyy Rahusella.

Vielä puoli vuotta sitten Rahusen kämmenlyönti oli kesken. Hän löi palloa ”itsensä läpi”, niin ettei pallo saanut lisävauhtia lantion kiertoliikkeestä. Kuluneet kuukaudet ovat jalostaneet Rahusen peliä nopeammin kuin hän ja valmentajansa ovat uskaltaneet toivoa.

”Nyt alkavat peruslyönnit olla kunnossa. Töitä riittää vielä lento- ja syöttöpelissä”, sanoo Rahunen.

Rahusta on haukuttu flegmaattiseksi pelaajaksi. Vaikutelma tulee vähäeleisistä lyönneistä ja taloudellisesta liikkumisesta.

Vähäeleinen ei väsy

”Todellisuudessa Akin peli on erittäin intensiivistä. Hän ei tuhlaa voimiaan epäolennaiseen. Vähäeleisyys on suurenmoinen etu, kun peli on kestänyt yli kaksi tuntia. Silloin suurten eleiden pelaajilla alkaa olla takki tyhjä. Väsynyt pelaaja tekee virheitä”, analysoi Jokinen.

Rahusen lintumainen ruumiinrakenne on saanut monet valmentajat epäilemään, ettei Akilla ole riittävästi voimaa selviytyäkseen maailman huipulle. Kuitenkin testit ovat osoittaneet, ettei Rahunen ole jaloistaan juurikaan heikompi kuin esimerkiksi Olli Rahnasto, joka sentään oli maailman paras 14-vuotias pikaluistelija.

”Päätimme jo vuosia sitten, että Aki hankkii voimaa vasta, kun sitä ei todella tarvitaan. Suomessa on riittävästi 22-vuotiaita tennis-burnoutteja. En halunnut polttaa Akia loppuun vaatimalla 15-vuotiasta poikaa harjoittelemaan kuin painonnostaja. Puntit ovat tulleet Akin harjoitteluun todenteolla vasta viime talvena”, sanoo Jokinen.

Jos Rahunen nousee maailman eliittiin, hän saa kiittää paljosta Jokisen malttia. Reino Jokisella on suomalaisille valmentajille harvinaista kärsivällisyyttä poimia työn hedelmät vasta kypsinä. Rahusen pelin jokainen elementti on niin vakaalla pohjalla, että sille voi seuraavan 2-3 vuoden aikana rakentaa maailmanmenestyksen.

Artikkeli jatkuu näillä sivuilla 18.3.2010.