Julkaisemme otteita vuonna 1929 ilmestyneestä kirjasta Verkkopallopeli, Hagan Elsa, Otava 1929.

4.1.2011

Nyt on luvassa Smash, koholyönti ja puolilentolyönti

 

 5. Iskulyönti.
Lentolyönnin läheinen sukulainen on isku, jolla tapetaan korkea, pään yli lyöty, taikka hyvin korkealle ponnahtanut pallo. Useimmat pelaajat valmistavat, suorittavat ja päättävät iskuliikkeensä aivan samalla tavalla kuin syöttönsä. Kuitenkin on isku lyötävä mahdollisimman suoraan, sillä kierre vain hidastuttaa pallon kulkua.
Pallo on aina iskettävä maahan niin voimakkaasti, ettei vastustaja voi sitä sen ponnahdettua enää saavuttaa. Lentolyönnin merkitys riippuu sen taitavasta suuntailusta, mutta iskun sen vauhdista. Heittäytykää sentähden koko ruumiinne painolla palloa kohden ja koettakaa saada mahdollisimman pitkä heilahduskaari mailallenne samoin kuin hyvässä syötössäkin älkääkä pysähdyttäkö mailaa sen osuttua palloon, vaan lyökää loppuun saakka.
Iskun epäonnistuminen riippuu tavallisimmin siitä, että pallo lyödään verkkoon, vain 25% virheellisistä iskuista lentää ulos. Koettakaa sentähden lyödä se mahdollisimman etäälle vastustajan kentälle. Suunnatkaa se suoraan ja tietoisesti siellä olevaan aukkoon taikka kovasti vastustajan jalkoihin, ellette ole niin lähellä verkkoa, että voitte vaaratta sijoittaa sen äkkikulmassa aivan verkon lähelle. Vain hätätilassa hypätkää saavuttaaksenne pallon. Tanakka tasapaino-asento on yhtä tärkeä iskettäessä kuin syöttöä suoritettaessa.
Iskulyönti vaatii harjaannusta ja järkkymätöntä itseluottamusta, koettakaa sentähden suostuttaa vastapelaajanne harjoitustunneilla joskus lyömään yksinomaan korkeita palloja ja iskekää ne takaisin kaikista kentän osista, että totutte arvostelemaan asemaanne kentällä, ilman että hetkeksikään irroitatte katsettanne pallosta, jonka seuraaminen on lentolyöntejä suoritettaessa jos mahdollista vielä tärkeämpi kuin peruslyönneissä.
6. Koholyönti.
Koholyönti on tavallisimmin puolustuslyönti verkolle juossutta pelaajaa vastaan, mutta sitä voidaan käyttää myöskin muuten pelin kuluessa, esim. ajan voittamiseksi, jos on joutunut epäedulliseen asemaan. Joskus se taas eritoten nelinpelissä, etenkin lentokoholyöntinä, on yhtä vaarallinen hyökkäysase kuin voimakkain isku. Se suoritetaan siten, että lyödään pallo niin korkealle, ettei siihen verkolla olevan vastapelaajan maila ulotu, mutta samalla niin varovasti, että pallo putoaa kentän sisälle, mahdollisimman lähelle takaviivaa.
Mailaa pidetään tavallisimmin samalla tavalla kuin peruslyönnissä, mutta sen sijaan, että lyöntiliike oli silloin v a a k a s u o r a kohottaa se nyt pallon ylöspäin seuraten nytkin loppuun saakka pallon suuntaa.
Jos haluatte aikaansaada korkean koholyönnin ehtiäksenne takaisin kentän keskustaan, t. s. puolustautuaksenne, on edullista antaa pieni alakierre pallolle, jos taas tarkoituksenne on estää vastustajaanne sitä saavuttamasta, t. s. tappaa pallo, on sopivinta lyödä yläkierre, jolloin pallo liikkuu nopeammin ja sen rata on lyhyempi, t. s. ei kovin korkea, joten taaksepäin juoksevan vastustajanne on vaikeampi ehtiä sitä palauttamaan.
Liian matala koholyönti on aina kohtalokas. Vähänkin iskulyönteihin tottunut vastapelaaja lähettää sen helposti saavuttamattomiin. Mutta onnistunut koholyönti, joka tuskin välttyy hipaisemasta ojennettua mailaa, on verkkopallopelin kauneimpia, joskin vaikeimpia lyöntejä, ja nelinpelissä hyvää verkkopelaajaparia vastaan kullanarvoinen.
Koholyönnin voi tietenkin lyödä myöskin lennosta. Sen vaikutus on tietenkin yllättävänä tehokkaampi, mutta suoritus sangen vaikea.
 
7. Puolilentolyönti.
Nämä tässä esitetyt lyönnit ovat verkkopallopelin a ja ö, ja kaikkien pelaajien on tunnettava ja oikein suoritettava ne. On kuitenkin olemassa monia muita lyöntejä, erilaisia kierteitä y. m. s., joita taitava pelaaja saattaa käyttää hyväkseen.
Puolilentolyönti eli half-volley lienee näistä verkkopallopelin hienoimmista kukkasista tunnetuin. Vasta-alkajan on turha sitä yrittää, sillä se on jos mikään lyöntilaji pitkän kokemuksen, harjaantuneen silmän ja äärimmäisen varman mailankäytön tulos, mutta lienee hänellekin kiintoisaa tutustua sen luonteeseen tulevaa uraansa silmälläpitäen.
Puolilentolyöntiä suoritettaessa pallo ikään kuin poimitaan maasta. Pallo kohtaa maan ja mailanlavan miltei yhtä aikaa, se ponnahtaa maasta heti jänteitä vastaan. Lyönti suoritetaan jäykin rantein, heilahduskaari on hyvin lyhyt, ja kuten lentolyönnissä mailan liike pysähtyy heti, kun palloon on koskettu. Mailan lapa on kallistunut maata kohden, ja pallon on, kuten muissakin lyönneissä, pyyhkäistävä jännikköä lyhyiden jänteiden suuntaan.
Puolilentolyönti on puolustuslyönti. Pitäkää sitä aina viimeisenä oljenkortena, johon tartutte, kun vastustaja on karkoittanut teidät oikeasta asennosta ettekä te tahdo perääntyä. Älkää koskaan vapaaehtoisesti pelatko puolilentolyöntiä, vaikkakin näette joidenkuiden huimapäiden sitä kilpailuissa käyttävän.
Jos kuitenkin olette hyvin taitava pelaaja, ei liene haitaksi teille tietää, että uusimmassa verkkopalloilussa puolilentolyöntiä käytetään myöskin hyökkäysaseena koska sen kautta säästetään aikaa ja lisätään pelin nopeutta. Esimerkiksi Cochet on puolilentolyöntien erikoismestari ja käyttää sitä milloin vain saa tilaisuuden siihen, ja pohjoismaisista, meidänkin kentillämme esiintyneistä pelaajista on ruotsalainen Olle Andersson saavuttanut siinä uskomattoman taituruuden hankkien itselleen moniaita odottamattomia voittoja sen avulla itseään muuten vahvemmista pelaajista.