Aki Rahunen - Enemmän kuin lupaus

18.3.2010

Suomen Kuvalehden artikkeli 11.8.1989, osa 2/2 (ensimmäinen osa julkaistu 11.3.2010)

Yksityinen asevarustelu

”Otetaan esimerkiksi Akin syöttö. On totta, että maailmassa on tällä hetkellä ainakin sata pelaajaa, jotka syöttävät Akia kovempaa. Mutta Akin syötössä on hyvä rytmi, mistä seuraa varmuus. Hyvärytmisestä syötöstä tulee luja voiman ja teknisen hionnan myötä. Paljon on sellaisiakin pelaajia, jotka ovat sadan joukkoon päästyään joutuneet rakentamaan isoja juttuja aivan alusta.”

Maailman tennispelaajat käyvät eräänlaista yksityistä asevarustelukilpailua. Hyvät peruslyönnit, nätti lentopeli ja varma syöttö eivät vie minnekään. Huipulle miettivällä tennispelaajalla täytyy olla ase, jolla karvapallo lyödään niin lyttyyn, että sen edessä niiaa myös vastustaja.

Björn Borgilla oli yläkierre, joka lähetti pallon soikeana verkon yli. Boris Beckerin syöttö on epäinhimillinen, varsinkin nopeilla alustoilla. Miroslaw Mecir lukee peliä kuin Garri Kasparov shakkilautaa.

Rahusen asevarustelu on valmis käynnistettäväksi. Eväät ovat olemassa.

”Akin tulevaisuus perustuu lähes satumaiseen tatsiin, kosketukseen pallon kanssa. Sille pohjalle on hyvä rakentaa erikoislyöntien varasto, jolla peli ratkaistaan”, sanoo Rahusen tennisseuran HVS:n toiminnanjohtaja Jussi Juvakoski.

Heikkopäiset eivät pärjää

Tennispelaajalla ei ole asiaa maailman huipulle, jos korvien välissä kaikuu. Rahusen rento, nokkela ja välillä nenäkäs tyyli keskustella kertovat, että ainakin toistaiseksi yläpää on kunnossa.

Kun Aki oli 13-vuotiaana Helsingin Verkkopalloseuran järjestämällä pelimatkalla Unkarissa, hän kulutti aikaansa opettelemalla saksan sanoja. Muut juniorit pelasivat korttia tai kuuntelivat korvalappustereoita.

”Kielitaidon merkitys tennispelaajalle on sama kuin vienti- insinöörille. Ilman kielitaitoa pelaaja näivettyy hotellissa, epäonnistuu harjoitusvuorojen järjestelyssä ja korostaa eristäytyneisyyttään puhumalla maratonpuheluja Suomeen. Eräiden suomalaispelaajien ura on rysähtänyt juuri tähän”, sanoo Jokinen.

Kielitaito auttaa myös korvaamattomien kontaktien luomisessa. Viime marraskuussa Rahusen puhelin soi antwerpenilaisessa hotellissa. Ivan Lendlin valmentaja pyysi lupaavaa junioria treenaamaan tähden kanssa.

”Jos olisin änkyttänyt puhelimessa mä-oon-niin-kaukana-kotoa-tyyliin, olisin jäänyt arvokkaasta kokemuksesta paitsi. Kovaahan Lendl löi, mutta muuten tuntui olevan lihaa ja verta.”

Huippujohtajan stressinsietoprofiili

Rahuselle on tehty monen tunnin psykologinen testi, jolla mitattiin hänen stressinsietokykyään. Testi paljasti Akin epätavalliseksi nuoreksi. Samanlaisia stressinsietoprofiileja mitataan yleensä 30 – 40-vuotiaille huippujohtajille.

”Aki viihtyy tukalissa tilanteissa”, kertoo Tennisliiton valmennuspäällikkö Kari Kiviharju.

Pystyykö Rahunen pitämään suomalaisille ”huipuilla” niin tavalliset typpiyhdisteet pois päästään, on kokonaan eri asia. Siinä mediamyrskyssä, jossa 17-vuotias nuorukainen on kesän seilannut, kompassi hukkuu helposti. Sen myötä unohtuu tärkein, tennis.

”Täytyy koettaa pitää ullakko viileänä. Jos tuntuu nousevan päähän, kiiruusti maila käteen ja kentälle”, sanoo Aki.

Silmiinpistävän realistinen

Rahusen tärkein apu ylpistymistä vastaan on valmentajamanageri Jokinen. Reino Jokisen silmiinpistävin ominaisuus on todellisuudentaju. Ohio State Universityssä ekonomiksi lukenut Jokinen on valmentanut Rahusta viisi vuotta. Hän on oppinut tuntemaan suojattinsa niin hyvin, että osaa tarvittaessa nykäistä hihasta ja muistuttaa, minkä takia tähän myllyyn on lähdetty.

On kiinnostavaa nähdä, kestääkö Jokisen ja Rahusen kumppanuus lähivuosien pyörityksen. Nuori, lahjakas pelaaja on rahanarvoista tavaraa maailmalla. Viime viikolla Jokiselle soitti Länsi-Saksan Davis Cup-joukkueen valmentaja ja pyysi nuorta lupausta tennisoppiin Düsseldorfiin. Päivää myöhemmin soitti englantilainen valmentaja. Raha haistetaan kaukaa.

Kaikki eivät usko, että Jokisen taidot riittävät viemään Rahusen kykyjensä äärirajoille.

”Epäilijät ovat aivan oikeassa sanoessaan, ettei minulla ole kokemusta valmentamisesta huipulla. Eipä ole Akillakaan kokemusta siellä pelaamisesta. Tämä on yhteistä opiskelua”, sanoo Jokinen.

Korvaankuiskuttelijoiden mehiläispesä surraa tällä hetkellä Jokisen ja Rahusen ympärillä niin äänekkäästi, että valmentajalla ja pelaajalla on vaikeuksia kuulla omia ajatuksiaan. Silti Jokinen sanoo, että toistaiseksi parivaljakko ei ole sutaissut nimeään sellaisen paperin alle, jota saisi katua.

”Neuvottelukierros tukijoiden kanssa on käynnissä. Jotenkin tässä surinassa määräytyy Akin markkina-arvo. Yllättävän kylmänä on pysytty.”

Mutta mistä kaikki meteli?

Kohu Aki Rahusesta on etäältä katsottuna liioiteltua. Kaikilta tuntuu unohtuneen, että vielä vuoden alussa Rahunen oli ATP-rankingissa sijalla 652. Tällä hetkellä Akin ja auringonpaisteen välissä on vielä 170 pelaajaa maailmassa. Aki ei ole vielä mitään. Paitsi maailman nopeimmin listoilla noussut tennispelaaja ja puhtaasti lyövä juniori.

Vasta nyt alkaa totinen työ. Se merkitsee 200 päivää vuodessa ulkomailla, miljoonan markan valmennus- ja matkustusbudjettia ja ympärivuorokautista uskollisuudenlupausta tennikselle. Ei ryyppäjäisiä, ei turhaa valvomista, ei sotkuisia ihmissuhteita, ei mitään, mikä voisi haitata tennistä.

Huipulle pyrkiminen merkitsee satoja identtisiä hotellihuoneita, loputtomia harjoituksia, lentokentillä maleksimista, rahisevia kaukopuheluita kotiin ja selittämätöntä tyhjyyden tunnetta.

Ja vaikka laittaisit itsesi likoon sieluasi myöten, et voi olla varma kuin märistä pyyhkeistä. Tennis on tahtolaji. Tuhat pelaajaa maailmassa haluaisi olla maailman paras, vain kourallinen tahtoo.

Tietäen kaiken tuon, tahdotko sinä Aki Rahunen olla maailman paras tennispelaaja?

Hymy kuolee Rahusen kasvoilta. Ensimmäistä kertaa Aki ei virnuile vastatessaan.

”Kyllä.”